Giacomo
Carissimi: Oratorio della Santissima Vergine (libretto Francesco Balducci) ja
oratorio Jonas (libretto Vanhan Testamentin Joonan kirjasta). Kuninkaantien
muusikot, johtajana Flavio Colusso; solisteina Essi Luttinen, altto; Tuuli
Lindeberg, sopraano; Anneliina Rif, sopraano; Ka Bo Chan, kontratenori; Martti
Anttila, tenori; Sampo Haapaniemi, basso; Aapo Korhonen, tenori; Juhani
Vesikkala, basso. Turun tuomiokirkko 6.1.2020.
Olen monesti
ihmetellyt ihan julkisestikin, miksi kaikkien mahdollisten tahojen on pakko pitää
konserttinsa adventin aikaan, jolloin erilaisista laulu- ja soittotuokioista on
tarjontaa yli kaiken kuviteltavissa olevan kysynnän; sen sijaan alkuvuodesta
tarjonta on likimain nollassa.
Kuninkaantien
muusikoiden loppiaiskonsertti Giacomo Carissimin (1605-74) oratoriomusiikilla
osui kaikin mahdollisin tavoin tilanteen hermoon: harvoin kuultavaa mutta
yleisöön menevää musiikkia suurella taiteellisella varmuudella esitettynä juuri
sesongin siinä vaiheessa, kun mitään kilpailua ei ole.
Turun tuomiokirkko
oli tietenkin jokseenkin täynnä.
Elämää ja
vaihtoehtoja
Sanan
eläväksi tuleminen liittyy olennaisena osana kristilliseen opetukseen joulun
ajasta (johon loppiainenkin vielä kuuluu), mutta tämän jutun otsikossa viittaan
muualle. Giacomo Carissimin nimi on vuosikymmenien, jopa -satojen ajan ollut
vain sana musiikin historian sivuilla ja sellaisena kuin jokin
puoliuskonnollinen reliikki tai muu vastaava kummastus.
Musiikin
historia, ne yksittäiset sanat – siis nimet – heräävät eloon vasta, kun niiden
takana piilevien säveltäjäpersoonallisuuksien musiikkia esitetään. Ja tämä
pätee yhtä hyvin niin varhaisbarokkiin kuin myöhempien (tai aikaisempien) tyylikausienkin
säveltäjiin.
Carissimin
oratoriot avaavat ihan toisenlaisia näkymiä barokkiaikaan kuin vaikkapa
saksalainen kirkkomusiikki, ja siksikin sen tuominen esiin on niin tärkeää. Schützin
ja Buxtehuden ja ratkaisuille on olemassa vaihtoehto.
Maalailua ja
dramatiikkaa
Oratorio
della Santissima Vergine antaa libretistille tilaisuuden maalailla uskomattomat
näkymät universumin ihanimmasta immestä ja hänen tunnoistaan hetkenä, jolloin
Pyhä Henki oli hänet hedelmöittänyt. Selkokielellä sanottuna tämä oratorio on
rinnakkaisteos vaikkapa Bachin Magnificatille, siis Marian kiitosvirrelle.
Carissimin
sävelkieli ei jää toiseksi libretisti Fracesco Balduccin (1579-1642) sanoille.
Solistien repliikit ovat ilmaisuvoimaisia, monin kohdin jopa paatoksellisia,
minkä lisäksi säveltäjä on varannut itselleen vapauden tehdä harmoniaratkaisuja,
joiden vaikutuksen voi olettaa olleen aikoinaan suorastaan taivaallinen.
Oratorion
Joona teksti on aivan toisenlainen, jokseenkin suoraan Raamatun Joonan kirjasta
otettu, vailla sen kummempaa kielellistä maalailua. Joona pakenee Jumalan
määräämää kohtaloa meritse, kunnes laivan tuhoa enteilevä myrsky saadaan
tyynnytetyksi vasta, kun onneton profeetta viskataan yli laidan mereen, missä
suuri kala hänet nielaisee.
Carissimin
musiikilliset keinot riittävät kuvaamaan myös Joonan tarinan dramatiikan.
Osaaminen on
aa ja oo
Onnistuneen
toteutuksen takana on jo pitkälti kolmatta vuosikymmentä toimineen
Kuninkaantien muusikot -korporaation työ ja osaaminen; osana siihen kuuluu
mielenkiintoisen ohjelman valitseminen ynnä tyylitietoisten kapellimestarien
löytäminen kuhunkin produktioon, tällä kertaa erinomainen Flavio Colusso.
Ja nuo
solistit. Sopraano Tuuli Lindebergiä ja mezzo Essi Luttista parempia
barokkimusiikin osaajia maastamme ei löydy, ja samaa tasoa kuultiin muilta
soololaulajilta.
Kun nyt päästiin
vanhaan musiikkiin, Turun Domiin, asiansa osaaviin esittäjävoimiin - voisikohan
toivoa, että vanhan Venetsian musiikkia monikuoroisine satseineen ja vaikkapa
Gabrielin veljesten sävellyksineen saataisiin kuultavaksi pikapuolin?
MATTI
LEHTONEN
