Kun sana heräsi eloon

Giacomo Carissimi: Oratorio della Santissima Vergine (libretto Francesco Balducci) ja oratorio Jonas (libretto Vanhan Testamentin Joonan kirjasta). Kuninkaantien muusikot, johtajana Flavio Colusso; solisteina Essi Luttinen, altto; Tuuli Lindeberg, sopraano; Anneliina Rif, sopraano; Ka Bo Chan, kontratenori; Martti Anttila, tenori; Sampo Haapaniemi, basso; Aapo Korhonen, tenori; Juhani Vesikkala, basso. Turun tuomiokirkko 6.1.2020.

Olen monesti ihmetellyt ihan julkisestikin, miksi kaikkien mahdollisten tahojen on pakko pitää konserttinsa adventin aikaan, jolloin erilaisista laulu- ja soittotuokioista on tarjontaa yli kaiken kuviteltavissa olevan kysynnän; sen sijaan alkuvuodesta tarjonta on likimain nollassa.

Kuninkaantien muusikoiden loppiaiskonsertti Giacomo Carissimin (1605-74) oratoriomusiikilla osui kaikin mahdollisin tavoin tilanteen hermoon: harvoin kuultavaa mutta yleisöön menevää musiikkia suurella taiteellisella varmuudella esitettynä juuri sesongin siinä vaiheessa, kun mitään kilpailua ei ole.

Turun tuomiokirkko oli tietenkin jokseenkin täynnä.

Elämää ja vaihtoehtoja

Sanan eläväksi tuleminen liittyy olennaisena osana kristilliseen opetukseen joulun ajasta (johon loppiainenkin vielä kuuluu), mutta tämän jutun otsikossa viittaan muualle. Giacomo Carissimin nimi on vuosikymmenien, jopa -satojen ajan ollut vain sana musiikin historian sivuilla ja sellaisena kuin jokin puoliuskonnollinen reliikki tai muu vastaava kummastus.

Musiikin historia, ne yksittäiset sanat – siis nimet – heräävät eloon vasta, kun niiden takana piilevien säveltäjäpersoonallisuuksien musiikkia esitetään. Ja tämä pätee yhtä hyvin niin varhaisbarokkiin kuin myöhempien (tai aikaisempien) tyylikausienkin säveltäjiin.

Carissimin oratoriot avaavat ihan toisenlaisia näkymiä barokkiaikaan kuin vaikkapa saksalainen kirkkomusiikki, ja siksikin sen tuominen esiin on niin tärkeää. Schützin ja Buxtehuden ja ratkaisuille on olemassa vaihtoehto.

Maalailua ja dramatiikkaa

Oratorio della Santissima Vergine antaa libretistille tilaisuuden maalailla uskomattomat näkymät universumin ihanimmasta immestä ja hänen tunnoistaan hetkenä, jolloin Pyhä Henki oli hänet hedelmöittänyt. Selkokielellä sanottuna tämä oratorio on rinnakkaisteos vaikkapa Bachin Magnificatille, siis Marian kiitosvirrelle.

Carissimin sävelkieli ei jää toiseksi libretisti Fracesco Balduccin (1579-1642) sanoille. Solistien repliikit ovat ilmaisuvoimaisia, monin kohdin jopa paatoksellisia, minkä lisäksi säveltäjä on varannut itselleen vapauden tehdä harmoniaratkaisuja, joiden vaikutuksen voi olettaa olleen aikoinaan suorastaan taivaallinen.

Oratorion Joona teksti on aivan toisenlainen, jokseenkin suoraan Raamatun Joonan kirjasta otettu, vailla sen kummempaa kielellistä maalailua. Joona pakenee Jumalan määräämää kohtaloa meritse, kunnes laivan tuhoa enteilevä myrsky saadaan tyynnytetyksi vasta, kun onneton profeetta viskataan yli laidan mereen, missä suuri kala hänet nielaisee.

Carissimin musiikilliset keinot riittävät kuvaamaan myös Joonan tarinan dramatiikan.

Osaaminen on aa ja oo

Onnistuneen toteutuksen takana on jo pitkälti kolmatta vuosikymmentä toimineen Kuninkaantien muusikot -korporaation työ ja osaaminen; osana siihen kuuluu mielenkiintoisen ohjelman valitseminen ynnä tyylitietoisten kapellimestarien löytäminen kuhunkin produktioon, tällä kertaa erinomainen Flavio Colusso.

Ja nuo solistit. Sopraano Tuuli Lindebergiä ja mezzo Essi Luttista parempia barokkimusiikin osaajia maastamme ei löydy, ja samaa tasoa kuultiin muilta soololaulajilta.

Kun nyt päästiin vanhaan musiikkiin, Turun Domiin, asiansa osaaviin esittäjävoimiin - voisikohan toivoa, että vanhan Venetsian musiikkia monikuoroisine satseineen ja vaikkapa Gabrielin veljesten sävellyksineen saataisiin kuultavaksi pikapuolin?

                                                                                       MATTI LEHTONEN