Kari Vuolan urkukonsertti Martin kirkossa 23.10.2022.
Arveluttavaahan
se on vihjata, että erilaisista teknisistä osasista koostuva soittopeli voisi
jotain ”ymmärtää” – sen enempää kuin nuottiviivastolle piirrettyinä merkkeinä
olemassa oleva musiikkikaan -, mutta tuollainen ajatus tuli mieleeni, kun
kuuntelin Kari Vuolaa soittamassa César Franckin (1822-90) koraaleja Martin kirkon
uruilla.
Franckin
kolmen koraalin kokoelma, Trois Chorals pour Grand Orgue, on taitavasti laadittu
kokonaisuus. Ensimmäinen numero (E-duuri) on eniten koraalimainen, aistikkain
modulaatioin silattu, levollinen rakennelma, joka kuitenkin antaa hieman sijaa
säveltäjän mielikuvituksen rönsyillä. Koraalin päätös vie dramaattisempaan
suuntaan ja mollivivahteisiin kuin kakkososaa enteillen.
Toinen
koraali (h-molli) avautuu edellistä tummemmin sävyin ja etsii dramaattista voimaa
ynnä soittimellista taituruutta päättyen kuitenkin seesteiseen duurisointuun.
Kolmoskoraali (a-molli) on alusta pitäen fantastisempi ja satsiltaan
lennokkaampi
César Franck
kirjoitti elämänsä ehtoolla modernimmin kromaattista sävelkieltä ja käytti
radikaalimpia modulaatioita sekä virtuoottisempaa soittimellista otetta kuin
nuori Claude Debussy samaan aikaan, mutta tämän musiikilliset ideathan olivat
tuossa vaiheessa vasta kypsymässä
Martin
urkujen sointi on pyöreä ja täyteläinen, mitä vaikutelmaa täydentää myös kirkon
akustiikka. Sanalla sanoen ne ovat mitä soveliain instrumentti Franckin
esittämiseen. Urkuri Kari Vuola on hienosti sisäistänyt Franckin musiikin
olemuksen: rakenne ja vapaus, tonaalisuus ja kromaattisuus, levollisuus ja
hurjuus, kaikki tasapainossa.
Koraalien
lomaan Vuola oli sijoittanut suomalaista musiikki, Kortekangasta ja Kuulaa. Olli
Kortekankaan Toccata III on peräisin säveltäjän pienoisoopperasta Ende und
Beginn – vahva ja koskettava teos, jonka tunnelman aistii myös pienestä, hyvin
suppealle materiaalille rakennetusta urkuvälikkeestä.
Toivo Kuulan
opus 16:n urkukappaleet sopivat niin illan ranskalaissävyiseen ohjelmaan kuin
Martin kirkon urkujen sointiinkin.
MATTI
LEHTONEN
