Kautta Teutataksen - olipa hieno avajaiskonsertti!

Turun musiikkijuhlien avajaiskonsertti; Turun konserttitalo 8.8.2019; Turun filharmoninen orkesteri, kapellimestari Klaus Mäkelä, solisti Thomas Hampson, baritoni; Wagner, Mahler, Saariaho, Strauss.

Verkkaisesti lähdettiin liikkeelle, kun Turun filharmoninen orkesteri palasi kesälomalta.

Klaus Mäkelän tempo Turun musiikkijuhlien avajaiskonsertin avausnumerossa, alkusoitossa Richard Wagnerin oopperasta Nürnbergin mestarilaulajat, ei juurikaan päätä huimannut, vaikkei se ollutkaan niin katastrofaalisen hidas kuin Cecilia Rydinger Alinin tässä taannoin samaisella areenalla.

Hämmästyttävän hyvin Mäkelä kuitenkin piti suitset käsissään. Tuo alkusoitto on kuin koko länsimaisen musiikin historia pienoiskoossa: siinä on fuugaa, on sonaattia, on draamaa, melodiaa, soitinnuksen ihmeitä – ja soittokunta osasi asiansa. Lisää legatoa tärkeisiin kohtiin olisin kyllä kaivannut.

Amerikkalainen baritoni Thomas Hampson ei juuri häikäise äänensä suuruudella, mutta sitä ei tarvitakaan Des Knaben Wunderhorn -lauluissa. Sitäkin enemmän tarvitaan hienosyistä tekstin käsittelyä, niin laulu- kuin puheteknisestikin. Solisti olikin todellinen kulttuurilähettiläs tällä alalla.

Mahlerin laulut tässä kokoelmassa eivät ole varsinaisesti saksalaista liediä Schubertin ja Wolfin tapaan, vaan ne edustavat enemmän kansanomaista tyyliä. Siksipä ne vaativat esittäjältään aimo annoksen tarinankertojan ominaisuuksia, jotta laulujen osin moukkamainen - brutaalikin – mentaliteetti pääsee esiin.

Huumori, kuoleman raskaus, suru, riemu – Mahler on kaikista suurista säveltäjistä kenties kaikkein inhimillisin, ja sen sai kuulla näissä lauluissa.

Jo kauan ennen 2000-luvun menestyksekkäitä oopperoita, jo ennen edellisen vuosikymmenen suuria orkesteriteoksia, siis jo varhaisten kamari- ja nauhamusiikkiteosten aikaan Kaija Saariahon sävelkieli sai epämääräiseksi lisämääreekseen sanan ”avaruusmusiikki”.

Lyhyessä orkesterirunossa Asteroid 4179: Toutatis Saariaho lopultakin konkretisoi nuo puheet. Otsikossa mainittu asteroidi kiertää ilman aika-ajoja tai paalupaikkoja pitkin Linnunrataa; ihmisen kannalta sen merkitys on tärkeä ainakin sikäli, että jonain päivänä se saattaa törmätä maapalloon. Meille maallikoillehan muinaisten kelttien ylijumala Toutatais on tuttu vain Asterixin sarjakuvakuvaseikkailuista – kautta Teutateksen!

Avaruuden vaeltaja Toutatis näyttää sikiöltä. Voinemme lopulta kuitenkin ajatella, että sen ulkonäkö tahi loputtomat vaellukset ympäri universumia eivät ole olleet säveltäjän ainoa syy tarttua aiheeseen: epäsymmetrisenä kappaleena Toutastis ei vaikkapa maapallon tavoin kierräkään sievästi oman, yhden akselinsa ympäri, vaan samanaikaisesti myös vaaka-akselin.

Saman voi löytää Saariahon musiikissa, kun eri mittaiset syklit kiertävät toinen toistaan.

Richard Straussin Also sprach Zarathustran intro on varmasti maailman väärin käytetyin ja runnelluin orkesterimusiikin katkelma ehkä Beethovenin viidennen sinfonian alun ja Wagnerin Valkyyrioiden ratsastuksen ohella.

No, eipä ole teos käytössä kulunut – onhan se niin pahuksen mahtavaa musiikkia! Ja vielä kun niille alun muutamille, sinänsä alkeellisille, avaruutta hiveleville intervalleille rakennetaan suuri sinfoninen runo… sitä sanotaan mestaruudeksi.

Turun filharmoninen orkesteri on jotain aivan muuta kuin se oli silloin vuosia sitten, kun tapanani oli käydä jok’ikisessä konsertissa. Kaikki on toista. Puhaltajien rivissä on toinen toistaan taitavampia soittajia, jousten sointi on homogeenisuudessaan ihailtavaa - olkoonkin, että varamiehillä tuplatun kontrabasson soitot olivat joskus vähän sitä ja tätä.

Tähän kaupunkiin on nyt saatava uusi konserttitalo, pikaisella aikataululla. Kun nykyisessä soittokunta panee hanat kaakkoon, takarivissä jakaus vaihtaa puolta ja korvat menevät lukkoon. Säveltäjä on kuitenkin tuolla kohdin tarkoittanut vain fortea – ei forte e morte.

                                                                                                             MATTI LEHTONEN