Rauman Festivo-musiikkijuhlien avajaiskonsertti 5.8.2020 Posellissa.
Jotain ylevyydessään likimain raamatullisia ajatuksia puheenparsineen liikkui mielessäni köntystäessäni Rauman Poselli-kulttuuritaloon - ensimmäinen live-konsertti yli puoleen vuoteen!
Ja erityisen sopivaa onkin aloittaa kamarimusiikista, joka lienee kaiken säveltaiteen kantamuoto, sillä yhdessähän on kivempi tuottaa ääniä mistä välineestä hyvänsä kuin yksin. Niin uskoisin esi-isiemmekin muinoin todenneen. Rauman Festivossa ei välttämättä asiaa ollut ajateltu aivan näin, mutta kansanmusiikki oli joka tapauksessa avajaiskonsertin teema.
Materiaaliahan on runsain määrin, konsa kansanmusiikki on aikojen mennen kiinnostanut ja innottanut lukemattomia säveltäjiä. Yksi ilmeisimmistä on unkarilainen Béla Bartók, jonka tuotantoa tuskin voisi mieltää sellaisena kuin se tunnetaan ilman etnisiä vaikutteita.
Romanialaiset kansantanssit Sz. 56 edustaa asiaansa komeimmillaan. Kappaleet on valittu täydentämään toisiaan tunnelman ja tekstuurin puolesta, vaikkakin vilkkaat tempot ovat etusijalla. Musiikki sisältää kosolti virtuoottista satsia, eksoottisia asteikoita ynnä kipakoita rytmejä, joilla yleisö temmataan mukaan. Viulisti Jan Söderblomin (Festivon taiteellinen johtaja) ja pianisti Anna Laakson esitys oli mukavan tuikea ja kipakka.
Enpä äkkiä keksisi hauskempaa ja iskevämpää vastavetoa Bartókille kuin Manuel Fallan usein esitetyt ja aina yhtä tenhovoimaiset kansanlaulut, tällä kertaa sellolle ja pianolle versioituina. Vaikkakin säveltäjien temperamentissa on samankaltaisuuksia, musiikin etniset ominaisuudet tulevat kuitenkin lopulta esiin. Sellisti Lauri Kankkunen ja Anna Laakso pianon ääressä nostivat kauniisti esiin musiikin finessit raivosta melankoliaan ja surusta hellyyteen.
Jos kohta ohjelman Falla-osasto oli tuttua, Rebecca Clarken (1886-1979) viululle ja laululle sovittamat englantilaiset laulut eivät taatusti olleet. Sovitus on sangen onnistunut viulun ja lauluäänen luodessa ihan kaksin melodioiden lisäksi myös harmoniat.
Mezzosopraano Charlotte Hellekant jatkoi iltapuhdettaan Beethovenin skottilaisten laulujen parissa. Tällä kohdin oltiin koko konserttiohjelman ytimessä: niin tuttu säveltäjä kuin Beethoven onkin, harvapa häntä mieltää etnomusikologiksi, siis kansanmusiikin penkojaksi. Mestarin laulut opuksessa 108 ovat kuitenkin mitä hurmaavimpia, ihastuttavia tutkielmia siitä, miten kansanomainen herkkyys voidaan jalostaa edelleen kamarimusiikiksi - ja lopulta kumpikin osatekijä rikastuu.
Beethovenin laulut oli nokkelasti sommiteltu yhdeksi kokonaisuudeksi Muuan-kansanmusiikkitrion soiton lomaan. Idea korosti hauskasti laulujen etnistä perintöä, ja kokonaisuus oli perin ihastuttava.
Kaikkineen Festivon avajaiskonsertti oli paraatiesimerkki mielenkiintoisen konserttiohjelman suunnittelusta. Kokonaisuus oli looginen muttei mitenkään tavanomainen, ja erilaisten elementtien yhdistely ja vastakkainasettelu avasi poikkeusolojen kolhimalle kansalle taatusti virkistävän nautinnon.
MATTI LEHTONEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti