Kitaran keveät kaverit

Turun kitarafestivaalin konsertti Wäinö Aaltosen museossa 15.10.2019. Patrik Kleemola ja Timo Korhonen, kitara; Ilari Lehtinen, huilu; Erkki Lahesmaa, sello; Pia Pajala, sopraano. Sor, Brouwer, Gnattali, Piazzolla, Villa-Lobos, Falla.

Tähän alati synkkenevään syksyiseen aikaan tuskin mikään uppoaa niin vastaansanomattomasti kuin kitaramusiikki ja eteläisissä maissa sävelletty musiikki, ja juuri sitä Turun kitarafestivaalin konsertti WAM:ssa tarjosi.  

Säveltäjänimet olivat suurelta osin varsin vieraita, ja teokset kevyeksi luonnehdittavissa, mutta keveys ei kuitenkaan saanut kokonaisuutta tuntumaan mitenkään banaalilta vaan itse asiassa hyvinkin henkevältä.

Kompassin kanssa musiikkiin

Suunnan viitoitti heti avauskappale, Fernando Sorin divertimento kahdelle kitaralle – näpsäkkää ja viihdyttävää säveltaidetta, jonka eleganssin saavuttaminen kuitenkin vaatii herkkää sormea ja tuntumaa musiikin luonteeseen.

Kitaristit Patrik Kleeemola ja Timo Korhonen palasivat vielä myöhemmin yhteisen astian ääreen Fernando Sorin teoksessa Souvenir de Russie.

Venäläissäveltäjä Tshaikovski muisteli etelää sekstetossaan Muistoja Firenzestä (1890), ja jos niin halutaan ajatella, se on vastapalvelus espanjalaiskollega Sorille, jonka Muistot Venäjältä on kirjoitettu jo 1837. Tshaikovskia ei nyt kuultu, mutta Soria sitäkin hienommin esitettynä.

Klassista ja kansanomaista

Leo Brouwerin nimi ei ole helposti sivuutettavissa aikamme kitaramusiikin alalla. Elegia huilulle ja kitaralle sisältää monenkirjavia ideoita, erilaisia eleitä ja efektejä ja päälle päätteeksi ryhdikkään barokkihenkisen tanssin. Ihastuttava tuttavuus.

Huilisti Ilari Lehtinen ja Kleemola soittivat yhdessä myös kaksi osaa alati suositun Astor Piazzollan teoksesta Tangon historia. Suosion syitä ei tarvitse kaukaa hakea. Säveltäjän kieli viettelee samalla jazz-tyylisillä piirteillä kuin klassisilla hahmoillakin – ja kaikki silattuina alkuperäisen tangon hengellä.

Minulle konsertin huipennus oli brasilialaisen Radamés Gnattalin sonaatti sellolle ja kitaralle – ankaran, klassisen muodon puitteilla hyvinkin väkevää emootiota ja vapaata irtonaisuutta. Sellisti Erkki Lahesmaa ja Kleemola saivat musiikista kaikki finessitkin esiin.

Päätökseksi palattiin vielä sekä Brasiliaan että Espanjaan. Sopraano Pia Pajala ja Kleemola esittivät ensin Heitor Villa-Lobosin laulu Modinha ja sen jälkeen tutun aarian viidennestä Bachianas Brasileiras -sarjasta. Ylimääräisenä kuultiin vielä osa Manuel Fallan espanjalaisista kansanlauluista.

                                                                                       MATTI LEHTONEN