César
Franckin urkuteokset, toinen konsertti Turun tuomiokirkossa 20.10.2019. Markku
Hietaharju.
César
Franckin urkuteokset ansaitsevat ehdottomasti omat konserttinsa. Vuosina
1822-90 elänyt säveltäjä oli ehdottomasti keskeinen tekijä ranskalaisen musiikin
kehityksessä, etenkin impressionismin mistäpä muualtakaan nuo sointipinnat ja
ihastuttavat värikentät olisivat peräisin kuin Franckilta – paitsi tietysti sen
ohella jaavalaisesta gamelanista.
Urkutaiteilija
Markku Hietaharju teki kahden konsertin kokonaisuudesta todellisen kokonaisvaltaisen
musiikkielämyksen.
Franckin
sävelkieli vaatii alustakseen suuret urut, jotta sen kaikki rikkaat
väriyhdistelmät saadaan esiin. Jotta tämä onnistuisi käytännössä, tarvitaan
soittaja, joka osaa käyttää teknisiä mahdollisuuksiaan hyväksi. Franckin
suuret, dramaattiset purkaukset ovat harvassa, mutta kun hetki koittaa, pitää
ilmaisukapasiteetin riittää.
Moninaisilla
rekisteröintivalinnoillaan Hietaharju löysi jokaiseen musiikin käänteeseen
oikean sävyn ja painoarvon. Satsi oli erinomaisen monisyistä, rikasta ja
värikästä. Säveltäjän jännittävät harmoniset prosessit (aivan omintakeiset)
tulivat esiin kuin tarjottimella.
Hietaharjun suuruus
muusikkona tule esiin nimenomaan tyylitajuna, jota soittotekniikan lujuus
tukee. Hän löytää soittimesta suurenmoisia värejä palvelemaan musiikin
piirteitä. Hietaharju soittaa 14. joulukuuta Olivier Messiaenin suurenmoisen La
Nativité du Seigneur -teoksen, jota voin vain ehdottomasti suositella.
Tuomiokirkon
iltakonserteissa on ihan viime aikoina ollut viehättävänä tapana jakaa suklaakonvehteja
väliajan aikana. Idea on hauska, mutta kun ihmislapselle – vaikka 50-vuotiaalle
– antaa käsiin konsertissa karamellipaperin, niin eikös tämä keksi ryhtyä rapistelemaan
sitä ihan omaksi viihteekseen, tässä tapauksessa jonkinlaisen kukka-origamin
tekoaikeissa. Noin 12 minuuttia, musiikin pianissimon aikana.
MATTI
LEHTONEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti