Duo Medieval Rymättylän kirkossa 25.10.2020. Anneliina Rif ja Uli Kontu-Korhonen, laulu ja keskiaikaiset soittimet.
Suomessa on hiukan runsas sata keskiaikaiseksi luonnehdittavissa olevaa kivikirkkoa, joista suurin osa maan lounaisosassa, Hämeessä ja pitkin etelärannikkoa. Kaikissa niistä on jo monia vuosisatoja sitten kuultu erilaista musiikkia, laulua ja soittoa.
Keskiaikainen musiikki muistuttaa mielenkiintoisella ja sävähdyttävällä tavalla siitä, miten säveltaiteen alalla on tultu nykyaikaan: mikä on muuttunut, miksi se on muuttunut ja mihin se on johtanut.
Evoluutioteoria todistaa oikeutensa musiikissa paremmin kuin juuri missään muualla ympäröivässä maailmassa. Kun aikaa taiteen kehittymiseen on ollut lähes tuhat vuotta, se on mahdollistanut lukemattoman määrän kokeiluja, joista jotkut osoittautuivat kehityskelpoisiksi, jotkut puolestaan lähinnä hiipuivat pois – vaikka silti tuskin nekään jättämättä merkkiään tulevaisuuteen.
Duo Medievalin konsertti Rymättylässä raotti osaltaan näkymiä menneeseen. Musiikin parametreistä tunnettiin konsertin alkupisteessä, Hildegard von Bingenin (1098-1179) säveltaiteessa lähinnä melodia ja rytmi, joskaan harmonia ja sointiväritkään eivät olleet aivan outoja ilmiöitä.
Tuon aikakauden melodiat tuottivat raaka-aineen, juuren koraalisävelmistöille ja renessanssin valtaisalle vokaalimusiikkiperinnölle, jotka edelleen juonsivat perimän barokkiin - kaikki alkaa jostain (aika ja avaruuskin, joskaan kukaan ei tiedä mistä…).
Keskiajan musiikki on sangen melodialähtöistä, mutta harmonialla ja polyfoniallakin on siinä hauraat lähtökohtansa. Melodian kaaret ovat lähtökohtaisesti arkoja, mutta toisaalta niitä särmittävät pienet, joskus hiukan isommatkin korukuviot, melismat.
Aikakauden estetiikka, jonka kirkko paljolti saneli, salli vain muutamat intervallit musiikissa, lähinnä kvartin ja kvintin. Hildegardin musiikki ei kuitenkaan etene kaksiäänisesti kvartti- tai kvinttiparalleeleina, vaan nuo intervallit esiintyvät lähinnä tehokeinoina. Samankaltainen asema on soittimien käytöllä.
Hildegardin musiikki soi Jumalan kunniaksi, mutta säveltäjänä hän lopultakin rohkea ekspressionisti, jolle uskonnon mystinen ja ekstaattinen puoli oli tärkeää, vähän kuin Olivier Messiaenille monta vuosisataa myöhemmin.
Duo Medievalin konsertin loppuosa eteni paitsi ajassa muutamia vuosisatoja edemmäs, myös aihepiiriltään sakraalista kohti hyvinkin profaania. Uli Kontu-Korhonen ja Anneliina Rif ovat alansa tunnettuja tunnustettuja osaajia, joiden paneutuva esitystapa antaa kuulijoille varmuuden paitsi sävelkielen teknisestä osaamisesta myös taiteen henkisten piirteiden hallinnasta.
MATTI LEHTONEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti