Pori Organ -festivaalin konsertti Keski-Porin kirkossa 1.10.2020. Markku Mäkinen, urut; Pori Sinfonietta, joht. Tibor Bogányi. Ohjelmassa mm. Alain, Gounod ja Holst.
Urut ja orkesteri – tavallisin ohjelmisto on äkkiä kuultu ja jo lukemattomat kerrat esitetty. Mutta urut ja kamariyhtye – siinäpä aivan eri juttu!
Pori Organ -festivaalin ohjelmaan nivottu urkuri Markku Mäkisen ja Pori Sinfoniettan yhteissessio esitteli urut nimenomaan osana erilaisia kamarikokoonpanoja, ja samalla orkesterilaiset pääsivät esittelemään osaamistaan tavanomaisen työnkuvansa ulkopuolella.
Illan keskeinen säveltäjä oli ranskalainen urkuri Jehan Alain (1911-40), jonka on helppo uskoa nousseen Messiaenin veroiseksi suurnimeksi modernin urkumusiikin alalla. Mutta kuten tunnettua, hän kaatui rintamalla aivan samoihin aikoihin kuin Messiaen joutui sotavankeuteen, jonka aikana hän kirjoitti ehkä tunnetuimman teoksensa, Aikojen lopun kvarteton... mutta se on toinen juttu!
Siis asiaan. Alainilta kuultiin konsertin aluksi ja päätökseksi komea marssi, tuikea fanfaari, jossa urkuri sai luvan antaa soittimen 32-jalkaisen arsenaalin möyrytä niin, että kirkon 150-vuotiaat perusteet jymisivät.
Konsertin tärkein Alain-numero oli silti ilman muuta ihmeellinen, vangitseva Sarabande uruille, jousikvintetille ja patarummuille. Juuri tämänlaisen, teosluetteloiden uumenissa lymyävän mestariteoksen julkituomisessa illan taiteilijavoimat tekivät suurimman palveluksen musiikkimaailmalle.
Sarabanden lamento-sävy pitää itsepintaisesti kiinni aavemaisista rinnakkaiskuluista ja avosoinnuista antamatta edes päätöksessä jännitteen raueta sen enempää selkeään duuriin kuin molliinkaan.
Illan edetessä orkesterin muusikoista sellisti Saija Jakovaara, viulisti Ion Buinovschi ja huilisti Lucia Hellerhoff esiintyivät kukin yksin urkujen keralla ja antoivat samalla näytteen siitä, mihin Pori Sinfoniettan musisoinnin huikea kehitys viimeisen parin vuosikymmenen on perustunut.
Soittajat esiintyivät myös kamariorkesterikokoonpanossa: Charles Gounodin pieni sinfonia puhallinorkesterille on köykäisehköä musiikkia, mutta mittaa silti soittajiston taidot lyyrisissä pianissimosävyissä.
Irlantilainen kansanmusiikki on peruskivi, jolle Gustav Holstin St. Paul -sarja pohjautuu. Teos antaa viitteitä Pori Sinfoniettan ensi viikosta, jonka ohjelmana on Holstin Planeetat kamariorkesterisovituksena.
Kapellimestari Tibor Bogányi osasi asiansa niissä kohdin, kun johtajaa tarvittiin, ja – mikä ehkä vielä tärkeämpää – hän osoitti huomattavaa sivistystä ohjelmiston tuntemuksessa: nämä kappaleet eivät ole jokapäiväisiä vastantulijoita.
MATTI LEHTONEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti