Peter Mattei, baritoni ja David Fray, piano Turun konserttitalossa 13.10.2021. Franz Schubert: Winterreise.
Täydellisyyden siiven unelmankevyt kosketus. Mikromittakaavan suurenmoisesti hallituista hiukkasista rakentuva täydellinen suurkokonaisuus. Läpikotaisin analysoitua ja samalla täydellä sydämellä elettyä lied-musiikkia taidolla ja tahdolla, joka on vain suurimpien mestarien saavutettavissa.
Ylistävien luonnehdintojen listaa voisi jatkaa kaikille hyvän maun rajoille saakka, niiden ylikin, mutta tämä riittänee. Baritoni Peter Mattein ja pianisti David Frayn konsertti keskiviikkona Turun konserttitalossa takoi Guten Nachtin ensisekunneista alkaen odotukset ennen kokemattoman korkealle, siinä asia kiteytettynä.
Winterreise alkaa mollissa, ei pahaenteisesti muttei kuitenkaan tuskin mitään hyvää lupaillen. Tuskin kukaan säveltäjä osaakaan leikkiä yhtä suvereenisti paitsi duurin ja mollin välillä myös vaivihkaisten modulaatioiden sävyillä. Wilhelm Müllerin runojen vähäisetkin välöörien muutokset ovat jäännöksettä säveltäjän luupin alla.
Ja mitä vähintään yhtä olennaista, myös illan taiteilijoiden tarkastelussa.
Peter Matteilla on mehevä, sävyltään lämmin ääni, tosin ei kooltaan valtavan suuri – joskin hän kätkee visusti, mestarillisesti instrumenttinsa moninaiset ulottuvuudet antaen niistä näytteen vain taiteen sitä vaatiessa. Vastaavan mestarismiehen hän kohtaa pianistissaan, David Frayssa, jonka vähäeleinen, suorastaan lakoninen tapa nostaa olennaiset seikat fokukseen edustaa lied-neroutta sen suurimmassa taiturisarjassa.
Jokaikinen Winterreisen lauluista sai osakseen persoonallisen, omakohtaisesti kohdatun tulkinnan. Musiikissa ei ollut niin pientä nyanssia, runon äänenpainoa, rytmistä knoppia tai sävellajin häilähdystä, etteivät konsertin taiteilijat olisi sitä noteeranneet.
Winterreisen on synkkä kertomus. Monet sen tuokiot jättävät ainakin takaveräjän sen verran raolleen, että käänne parempaan olisi mahdollinen. Mutta laulu laululta pessimismi syvenee aina vain karummaksi, kunnes jäljelle jää tyhjyys, illuusioiden täydellinen murtuminen, yksinäisen kulkijan päätyminen kaikkea tuota inkarnoivan kerjäläisen kumppaniksi.
David Frayn ja Peter Mattein konsertti nimenomaisesti ja kouriintuntuvalla tavalla on sen standartin kitäytymä, jota kohti Turun musiikkijuhlien on alati, ilman mitään poikkeuksia pyrittävä ja jonka tuntumassa sen on pysyttävä. Tällaiset konsertti-illat jäävät vuosiksi mieleen ja kantavat kuulijat yli koronakurimusten ja muiden vastaavien katastrofien.
MATTI LEHTONEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti