Markku Hietaharju, urut, Turun tuomiokirkossa 26.2.2022. Bach, Reubke.
Ukrainan sodan puhkeaminen keräsi lauantai-iltapäivänä tuhatpäisen joukon mielenosoittajia Tuomiokirkolle. Itse en kyennyt osallistumaan, mutta valokuvien, videoiden ja paikalla olleiden todistajanlausuntojen mukaan tunnelma ollut sekä kiihkeä että harras. Joka tapauksessa Venäjän hyökkäys on koskettanut suomalaisiakin syvältä.
Markku Hietaharjun urkukonsertti samaisena iltana ei tietääkseni liittynyt suorasti edelliseen, mutta samat tunnot leijailivat yhä Domin nurkilla: jokusia mielenosoituksessa käytettyjä plakaatteja oli yhä kirkon rappusilla, ja muutamia asiaan liittyviä keskusteluja oi yhä käynnissä parin ihmisen ryhmissä.
Johann Sebastian Bachin musiikki on aina erinomainen konsti aloittaa urkukonsertti, olivatpa tunnelmat sitten surevat, toiveikkaat tai voitonvarmat.
Nyt kuullut Bach-numerot edustavat mittasuhteiltaan monumenttiluokkaa. Kiila-lisänimellä tunnetun suurenmoisen preludin ja fuugan BWC 548 Hietaharju soitti huomattavan pidättyvästi; tarkoitan lähinnä rekisteröintiratkaisuja, sillä tempon osalta hän ei todellakaan pitänyt lamppua vakan alla niissä taitteissa, joissa rivakkaa vauhtia tarvitaan.
Triosonaatti BWV 526 on syvällisyydessään saman kokoluokan kappale, joskin sisäänpäin kiertyvä, introvertti, ja Hietaharju soitti sen mitä suurimmalla pieteetillä teoksen osien luonnetta kunnioittaen.
Konsertti päättyi samaiseen Julius Reubken 94. psalmiin perustuvaan sonaattiin, jonka Jimi Järvinen soitti samoilla uruilla kaksi viikkoa aiemmin, mikä tarjoaa kiinnostavan vertailukohdan.
Siinä missä nuori Järvinen häikäisi, suorastaan hämmensi tulkintansa tehoilla, joita lienee lupa pitää hieman ekstravagantteina, Hietaharju teki sen toisin, ja hänen esitystään voikin sanoa tasapainoiseksi, hillityksi, klassiseksi.
Hietaharjun arsenaaliin toki kuuluu teknistä taituruutta briljanssiin asti, mutta hän käytti tuota asetta maltillisemmin annosteltuna. Myös volyymilla ja soinnilla herkuttelun hän säästi hamaan teoksen loppuun, ja silloin tuo siunattu jylinä täyttikin Domin joka sopen.
MATTI LEHTONEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti