Jimi Järvinen, urut Turun tuomiokirkossa 12.2.2022, mm. Julius Reubke, Pierre Cochreau, Henri Mulet.
Jimi Järvinen esitteli ansiokkaasti urkutaiteen ekstroverteinta laitaa konsertissaan Turun tuomiokirkon Katedraali soi! -viikolla. Suuret katedraaliurut pitävät sisällään arvaamattomat ilmaisuvarat tuskin kuultavissa olevasta huokauksesta kuuloaistin huumaavaan jylinään, jonka rinnalla moni rock-alan yrittäjäkin jää kakkoseksi – nimenomaan tämän kontrastin takia.
Nuoren urkuri tekninen taituruus on hämmentävä. Teos toisensa jälkeen osoitti, millaisiin tempoihin hän kykenee kuin leikiten, puhuttiinpa sitten jalkion tai sormioiden juoksutuksista tai mistä hyvänsä huikeasta lennokkuudesta. Järvistä eivät myöskään pidätelleet kirkkomusiikkia niin usein hillitsevät sovinnaisuuden pidäkkeet, ”ettei vain kukaan pane pahakseen”.
Hyvä niin – kirkossa on katto korkealla, joskaan seinien leveydestä en aina ole yhtä varma.
Joka tapauksessa Jimi Järvisen tekniset valmiuden ja soinnilliset ideat saivat mieleenpainuvan toteutuksen – soinnillista ja satsillista fantasiaa ei puuttunut. Volyymista puhumattakaan.
Suuri osa musiikin kautta tulkituista Raamatun psalmeista liittyvät ylistykseen ja armonpyyntöihin, kuten psalmit 23 ja 130. Mutta Reubken (1834-58) sonaattinsa pohjaksi valitsema psalmi 94 on toista maata: se huokuu kostoa, armottomuutta ja ankaruutta. Ja sävellys tietenkin sitä myöten, eikä esityksestäkään puuttunut dramatiikkaa eikä kiivautta.
Järvisen ohjelmassa seurasi improvisaatio annetusta teemasta, jonka urkuri aloitti sangen sensuellisti, mutta päätyi lopulta remakkaan versioon Muistoja Pohjolasta –marssista. Urkumusiikki kaipaa alituisesti ripauksen huumoria.
Cochreaun (1924-84) Boléro sisälsi urkujen lisäksi myös kaksi stemmaa lyömäsoittajille, soittajina Tomi Salo ja Aki Riihimäki. Kappale sinänsä on hauska uudisversio Ravelin vastaavasta, pitkähkö tosin.
Ohjelman lopuksi Järvinen soitti Henri Mulet’n (1878-1967) kappaleen Tu es Petra, jossa soittaja vielä uudelleen alleviivasi huikeaa soittoteknistä osaamistaan ja urkujen soinnin säihkyviä, loisteliaita ja silkalla volyymillakin vavisuttavia mahdollisuuksia.
Ehkä tuonnempana nuori taituri valitsee ohjelmaan myös hillitympiä, mietiskeleviä sävyjä. Se on myös urkujen arsenaalin puitteissa hyvä ratkaisu.
MATTI LEHTONEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti