Adventtiin juhlavissa tunnelmissa

Johann Sebastian Bachin Jouluoratorio, kantaatit I-III Liedon kirkossa 27.11.

Adventtiaika alkaa aina hyvin, kun se alkaa Bachin Jouluoratoriolla, vaikka en maltakaan olla muistuttamatta, että sen katveeseen jää joka kerta, vuodesta toiseen mittaamattomat määrät vuosisatojen muuta musiikki, joka ansaitsisi päästä kuultaville.

Mutta Bachin mestariteos ylevöittää alkavaa juhlasesonkia komeammin kuin tuskin mikään muu. Ponnekkaassa sävelkielessä on riemujuhlan tuntua, jonka patarummut ja urut sytyttävät ja johon jouset ja puhaltimet kohta yhtyvät trumpetteineen kaikkineen.

Käytännön asiana on huomattava, että kirkon saaminen täyteen viimeistä sijaa myöten ei onnistu monellakaan muulla ohjelmistolla.  Lisäksi tulee panna merkille, että esitys Liedossa oli osa Barokin labyrinteissä -tapahtumaa, mikä tietenkin rajaa ohjelmistoa.

Tyyliuskollista barokkia

Tomi Satomaan johtama esitys noudatteli aikamme trendin mukaisesti tyyliuskollista barokkitulkintaa eloisine tempoineen ja ilmavine artikulointeineen. Satomaan perustama Musica Vocale -kuoro vastasi vakain ottein musiikin haasteisiin. Stemmojen balanssi on hyvällä tolalla, samoin kultivoitu esitystapa.

Rytmin yksityiskohtien eksaktius kuten aloitus- ja päätöskonsonanttien napakkuus – tekstin selkeys ylimalkaan - vaatii vielä työtä.

Barokkiorkesteri musisoi periodi-instrumentein, mikä antaa soittoon asiaan kuuluvaa kuulautta ja herkkyyttä. Ammattitaitoa ei puuttunut, esimerkkinä vaikka soitinobbligatot aarioiden säestyksissä.

Kauniita aariasuorituksia

Sopraano Elina Rantamäki lauloi soolonsa herkän kauniisti, tekstin sisältöä huolellisesti ilmentäen. Sen sijaan en ole parin vuosikymmenen mittaisten kuuntelukokemusten jälkeenkään oppinut täysin sulattamaan kontratenoria alttosolistina oikean alton/mezzosopraanon asemesta.

Varsinkin Jouluoratorion tapauksessa: alttoaariat ovat tekstiltään mitä ilmeisimmin äiti-Marian rukouksia Jeesus-lapsen seimen äärellä! David Hackston kylläkin lauloi musikaalisesti, hallitusti fraseeraten ja huolellisesti tekstaten nuo kauniit aariat.

Mats Lillhannus on yksi Turun alueen johtavista vanhan musiikin asiantuntijoista niin muusikkona kuin tutkijanakin. Laulajana hän on kehittynyt varteenotettavaksi tenorievankelistaksi, jonka esittämissä fraaseissa on linjaa ja elämää. Hankala Frohe Hirten -aaria osui paikalleen, huomattavan vaativat koloratuurit mukaan lukien.

Jussi Merikantoa en ole aikoihin kuullut siitä huolimatta, että hänen uransa on ollut jatkuvasti nousujohteinen. Merikannon jämerä baritoni on nykyterässä komeata kuultavaa, sankarillisesti soiva koko äänialaltaan. Ensimmäisen kantaatin aaria Grosser Herr olikin illan hienoimpia hetkiä.

MATTI LEHTONEN