Gunnar Idenstam, urut, Turun tuomiokirkossa 13.6.2023.
Urut soivat
jälleen Tuomiokirkon kesäillassa. Soittajanavieraana esiintyi ruotsalainen
urkutaiteilija Gunnar Idenstman, jonka musisoinnissa ja estetiikassa on
kaikupohjaa paitsi perinteisessä taidemusiikissa myös muuan muassa
progressiivisessa rockissa.
No Bach on Bach.
Johann Sebastianin urkuteokset on niin tuhannesti kuultu toinen toistaan
hienompina tulkintoina, että on vaikea kuvitella mitään uutukaista olevan enää missään
tarjolla. Uusien ratkaisujen metsästämisellä on keskimääräistä suurempi riski
johtaa korneihin lopputuloksiin.
Idenstamin
Bach-numero oli tuttua tutumpi fantasia ja fuuga BWV 542, mutta silti hän sai
aikaan mielenkiintoisen ja jännittävän, sanalla sanoen tuoreen tulkinnan!
Hän soitti fuugan
sopraanostemaa mixtur-kruunujen kirkastamalla rekisteröinnillä mutta aivan
hiljaa. Muut stemmat taas soivat pehmeämmin sävyin mutta suuremmalla volyymilla,
ja bassoa Idenstam korosti eritoten – sehän oli oiva tapa avata Bachin
polyfonian ja sen kuuluisan kenraalibasson logiikkaa.
Max
Regerin toccata op.
59 jäi hiukan teknisten ongelmien varjoon – nykyajan tietokoneella ohjattu
urkumekaniikka mahdollistaa äänikertavalikoiman käytön sellaisella
värikkyydellä, joka ei menneillä vuosikymmenillä olisi tullut kysymykseenkään.
Toisaalta tekniikan ongelmat – niitähän ei koskaan voi kokonaan välttää –
voivat tehdä tepposet.
Anton
Brucknerin kahdeksannen
sinfonian suurenmoisen kauniin ja hartaan mutta myös kestoltaan suorastaan
taivaallisen Adagio-osan valitseminen urkukonsertin numeroksi on melkoisen
uskalias ratkaisu.
Ihmeellisellä
tavalla kuitenkin Idenstam hallitsi satsin ja sai sen sykkimään elämää alusta
loppuun saakka. Itse asiassa Brucknerin tapa orkestroida istuu erittäin hyvin
uruille – alkuperäiselle orkesteripartituurille on luontevaa tehdä oikeutta
ilman kummallisia kommervenkkeja.
Gunnar
Idenstam on palkittu urkuimprovisoija, ja niinpä hän päätti urkuiltansa ohjelman
improvisointeihin. Urut on mitä mainioin instrumentti vapaasti rönsyilevään, hetken
haltioitumisista syntyviin säveliin. Idenstamkin antoi sijaa taiteilijapersoonansa
rock-juonteille, ja lopputuloksena Domin atmosfääri täyttyi hiukan
Genesis-yhtyeen sointimaailmaan vivahtavista musiikkituokioista.
MATTI LEHTONEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti